Liike muuttuu iän mukana

Kun liikunnasta tuli osa minua

Olen harrastanut liikuntaa 17-vuotiaasta saakka. Silloin liikuntainnostus todella tarttui minuun, enkä siihen astisen elämäni aikana ollut koskaan innostunut mistään niin paljon. Aloin käydä kuntosalilla ahkerasti. Muistan kun tunsin ensimmäistä kertaa tunsin reiden takaosan hamstring-lihaksen kehittymisen konkreettisesti. Huomasin sattumalta, että jotain kovempaa tuntui reiden takaosassa – eli se tuli täytenä yllätyksenä. Lihasten löytymisen lisäksi koin myös itsetunnon kehittymistä. Sain ikään kuin uuden identiteetin ja olinkin nyt liikuntaa harrastava ihminen.

Minulle tarjoutui myös mahdollisuus työpaikkaan kuntosalilla, ja pääsin harjoittelemaan kurssilla muun muassa step-aerobicin ja kuntopiirien vetämistä. Tuohon aikaan step-aerobic oli uusinta uutta. Olinkin noin kaksi vuotta näissä töissä.

Liikuntaan innostuminen ei toki aina käy näin ihanteellisesti. Aikuisiällä tarve liikunnan harrastamiselle tulee usein oman kunnon huonontumisen ja/tai ikääntymisen myötä. Täytyisi alkaa tekemään jotain. Jokainen olemme erilaisia, ja meihin tehoaa eri konstit. Yksi monelle toimiva tapa on kuitenkin liikuntarutiinien luominen ja kiinnittäminen johonkin muuhun toimivaan tapaan.

Usein ajatellaan, että liikunnan aloittaminen on totaalinen muutos ja sille täytyy raivata aikaa koko elämästä, jolloin se koetaan ehkä liian suureksi haasteeksi toteuttaa. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Asettamalla hyvin pieniä tavoitteita, voidaan ikään kuin tekemättä suurta numeroa opettaa itseämme uusiin tapoihin matalalla profiililla. Pienikin lisäliike on parempi kuin ei mitään liikettä. Ja muihin vertailu täytyisi silloin unohtaa. Tämä on henkilökohtainen asia, jossa on hyvä edetä hitaasti ja varmasti sivuille vilkuilematta.

Oma hyvinvointi jäi taka-alalle

Meillä kaikilla tapahtuu elämässä asioita, joiden lomaan omasta itsestä huolehtiminen täytyisi sisällyttää, vaikka usein se on kaikkea muuta kuin helppoa.

Itselläni liikunnan väheneminen ja herkuttelun lisääntyminen tapahtui muutaman vuoden sisällä. Se milloin havahdut todellisuuteen, on yksilöllistä, ja kuinka valmis olet kohtaamaan totuuden kieltämättä tai siirtämättä sitä sivuun. Kaikki lähtee jälleen omasta itsestä. Oheinen kuva herätti minut todellisuuteen. En tunnistanut tästä itseäni. Olin muuttumassa joksikin toiseksi, enkä halunnut hyväksyä sitä.

Tämä kuva havahdutti minut liikkeelle.

Itse lähdin lisäämään liikuntaa liittämällä muutaman peruslihaskuntoliikkeen hampaiden pesun yhteyteen ennen koiran aamulenkkiä. Periaate oli, että en astu ulos ennen kuin olen tehnyt liikkeet. Laitoin Post-it-lapun WC:n kaapin oven sisäpuolelle: yksi-kolme sarjaa kyykkyjä 10 x, punnerruksia 8–10 x, vatsaliikkeitä 10 x. Nuo toistot olivat itselleni ihan alimitoitettuja, mutta sain tehdä myös enemmän, jos tuntui. Useina päivinä tein juuri nuo määrät, mutta viikkojen kuluessa aloin huomaamatta tehdä enemmän ja sitten myös lisätä liikkeitä.

Noin kaksi vuotta sitten aloin tehdä myös aamun venytyksiä lisäksi. Aloin ajattelemaan enemmän itseäni. Miksi minulla ei ollut tarpeeksi aikaa huoltaa itseäni? Minä, joka olin kaiken oman toimintani keskipiste ja koneisto? Tein ja teen edelleen kotipalvelu- ja järjestelytyötä, joka on hyvin fyysistä. Kysyin itseltäni: annanko aamun parhaimmat energiani työlle, koiralle ja kodille? Jääkö päivässä enää yhtään käytettävää energiaa itsestäni huolehtimiseen? Ei olisi jäänyt kovinkaan usein.

Ei puolikuolleena ja rättiväsyneenä enää illalla jaksa pakottaa itseään punnertamaan lihaskuntoliikkeitä. Sitten tulee katkeruus, että miksi muut sitten ehtivät ja miten heille se on mahdollista. Aloin miettimään, että tämä on minun elämäni ja vain minä itse voin sitä muokata. Olen sen keskeisin henkilö.

Viisikymppisenä keho alkaa vaatia huomiota

Viisikymppisenä omasta terveydestä huolehtiminen käy yhä tärkeämmäksi. Miksi? Siihenastisen elämän elintavat alkavat näkyä terveydessä ja hyvinvoinnissa. Nuoruus antaa paljon anteeksi, mutta ei loputtomiin. Palautuminen, kehon liikkuvuus, arjen suorituskyky ja fyysinen keho alkavat muuttua. Kaikki vie enemmän aikaa ja vaatii huomiota.

Naisilla tähän elämänvaiheeseen osuvat usein myös vaihdevuodet. Hormonitoiminnan muutokset voivat vaikuttaa esimerkiksi uneen, palautumiseen, kehonkoostumukseen, lihasvoimaan ja siihen, miltä liikkuminen ylipäätään tuntuu. Itse olen huomannut, että samanlainen raskailla painoilla punnertaminen ei tunnu enää yhtä mielekkäältä kuin nuorena. Se tarkoittaa sitä, että täytyy kuunnella omaa itseään ja mukauttaa liikuntaa mieleisekseen – ja ennen kaikkea monipuoliseksi.

Meidän tulisi herätä merkkeihin, joita kehomme meille viestii. Harvoin mitkään elintapasairaudetkaan puhkeavat täysin ennalta arvaamatta. On normaalia puhua korkeasta kolesterolista ja verenpaineen noususta sekä erilaisista liikkuvuuden ongelmista tietystä iästä alkaen. Näiden oireiden ajatellaan helposti kuuluvan automaattisesti kaikille, kun ikää tulee lisää.

Yhteiskunnassamme täytyisi tapahtua totaalinen asennemuutos tämän ajattelutavan suhteen.

Viisikymppisenä on hyvä hetki pysähtyä miettimään, millaisena haluaa nähdä oman vanhuutensa. Jos viisikymppiseltä kysyttäisiin, millaisena näet oman vanhuutesi, uskon, ettei moni osaisi ajatella asiaa kovin realistisesti. Jos ei yhtään katso, mitä syö, eikä anna omalle keholleen positiivista huomiota, vaan ainoastaan toivoo pysyvänsä terveenä ja liikuntakykyisenä – mitä voi oikeastaan odottaa?

Pelkkä toivominen ei siis riitä. Eikä myöskään kannata ajatella, että vaihdevuosista alkaa automaattisesti jonkinlainen alamäki.

Mitä haluan pystyä tekemään yli seitsemänkymppisenä

Ajankulku tuntuu nopeutuvan kun vuodet kiitävät. Tämän hetkisessä työssäni olen myös ikääntyneiden ihmisten arjessa mukana. Olen saanut oppia paljon ikääntyneiltä ja voin sanoa, että hyvinvointiin liittyy suuressa määrin mielen positiivisuus. Omaa mielenlaatua ei voi muuttaa mutta aina voi yrittää parantaa asennettaan asioihin suhtautumisessa. Pitkälle iäkkäiksi hyväkuntoisena säilyneitä yhdistää usein tietynlainen asenne, kohtuullisuus ja se ettei luovuteta vastoinkäymisten edessä. Liikunnan ei tarvitse tarkoittaa varsinaista urheiluharrastusta- tavallinen arjen liikkuminen,, terveellinen ravinto ja kohtuullisuus kantavat pitkälle.

Kannattaa tietoisesti miettiä, millaisena haluaa säilyttää oman toimintakykynsä. Tärkein kysymys ei ehkä olekaan, kuinka vanha olen? vaan mitä haluan kehollani pystyä tekemään vielä 10 tai 20 vuoden kuluttua?

Minä haluan itse edelleen yli seitsemänkymppisenä:

• haluan raitista ilmaa-en elää sisätilaelämää
• kulkea ilman rollaattoria
• olla käyttämättä vaippoja
• pärjätä ilman ummetuslääkkeitä
• käydä hengästyttävillä lenkeillä
• tehdä lihaskuntoharjoituksia
• kääntyä nopeasti, jos joku huutaa takaa, ja katsoa olan yli ilman jäykkyyttä
• matkustaa -kokea aamuun herääviä kaupunkeja
• olla fyysisesti mukana läheisteni elämässä
• kävellä epätasaisilla metsäpoluilla
• poimia marjoja ainakin pari ämpäriä/sesonki

Millainen on sinun listasi?

Paras aika aloittaa liikkuminen on kuitenkin juuri nyt.

Tukea liikunnallisemman ja terveellisemmän elämän organisointiin saat minulta. Mietitään yhdessä, kuinka saisimme sinun arkeesi enemmän hyvinvointia – myös tulevia vuosia ajatellen.